Viimeiset juhlat
Ajatus syntyi vuosi sitten loppukeväästä. Tässä talossa on juhlittu niin monet kekkerssönit, että ei olisi oikein luopua siitä ilman juhlia. Sanomattakin oli selvää, että tavalliset juhlat eivät tulisi riittämään, pitäisi järjestää festarit.
Olen perinyt juhlien järjestämisen geeneissäni. Äitini rakasti järjestää juhlia eikä mikään syy ollut liian pieni spektaakkeliin.
90-luvulla talolla vietittiin silloisen koiramme Nonnin ristiäisiä (äitini entinen oppilas, Isä Mitro toimitti seremonian), naapureiden valtaviin laskiaisjuhliin osallistuttiin isäni tekemällä kuudenistuttavalla rattikelkalla (naapurit toisessa sukupolvessa ottivat kelkan talteen jätelavalta) ja juhannusjuhlat venyivät helposti useamman päivän mittaisiksi.
Sanomattakin on selvää että tällaisissa juhlissa pitäisi olla hiukan spektaakkelin tuntua.
Hostess with the kuplakone.
Kesällä 2025 festareiden järjestäminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta talon tyhjentämisen ja pihakirppisten järjestämisen keskellä, mutta nyt ei voinut väistää. Juhlat järjestettäisiin joko nyt tai ei koskaan.
Kun päivämäärä heinäkuun viimeiselle viikonlopulle lyötiin lukkoon, alkoi valmistelu saman tien. Kutsuja singahteli ja mukaan saatiin sukulaisia, ystäviä ja naapureita. Festareilla olennaista on tietenkin ohjelma, ruoka ja juoma. Ohjelman puolesta lähipiiristä löytyi onneksi esiintyjiä.
Tupa täynnä ystäviä ja sukulaisia.
Veljentyttöni upea Neiti-bändi, ystävämme DJ Jell-o ja rakas ystäväni ja naapurini Minna lupasivat esiintyä. Lisäksi toivoin serkultani Johannalta performanssia johon hän suostui.
Neiti.
Koska yhden päivän festarit eivät oikeastaan ole festarit vaan tavalliset juhlat, olivat nämä bileet kaksipäiväiset. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului bändin, DJ:n ja performanssin lisäksi karaokevintti, jossa bileet jatkuivat yömyöhään.
Pimenevä juhlailta.
Johannan esitys “Arrivederci Casa” kuljetti juhlakansan talon läpi aina pihalle asti. Esitykseen mahtuivat niin äitini kuvakudoksen hahmo Punahilkka (työstä Punahilkan kosto) kuin kaikki talossa asuneet koiratkin.
Mikäs sieltä löytyi?
Esityksen jälkeen, pihalle päästyämme, ystäväni improvisoi pihalle pitkän letkan, pornopolkan ja yhtäkkiä kaikki lapsesta varttuneempaan polkkasivat letkan halki saippuakuplakoneen sylkiessä kuplia yläkerran parvekkeelta. Hetki oli puhtaan riemukas.
Polkkaa pihalla aivan kuin 1900-luvun alun kuvissa talosta!
Taloon oli viritetty monta nukkumapaikkaa ja toiseen päivän aamulla nurkista kömpi melkein 15 ihmistä. Ohjelmassa oli taidetyöpaja, quesadilla-grilli ja hiippailu vastarannan pronssikautisille muinaishaudoille.
Muinaishauta löytyi pienen harhailun jälkeen.
Cocktail-tunti.
Taidetyöpajassa luotiin upea kukkaniitty ja mahat täynnä osa jengistä lähti etsimään muinaishautoja kun toiset jäivät ex-tempore lämmittämään naapurin saunaa. Olin jo paria viikkoa aikaisemmin testannut erilaisia mehuja cocktailtuntia varten, ja helteisen hautareissun jälkeen drinkit tulivat tarpeeseen.
Keskittyneitä taiteilijoita.
Valmis kukkaniitty!
”Ohjelma onnistui paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa. ”
Vaikka juuri ennen juhlien alkamista oli raju ukkoskuuro, aurinko helli pitkin viikonloppua ja suunniteltu ohjelma onnistui paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa.
Tapahtumat soljuivat toistensa perässä eikä seuraavan ohjelmanumeron aloittaminen tuntunut pakotetulta. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin ja ihmiset iloisia. Harvinaista kyllä, pystyin juhlien emäntänä itsekin rentoutumaan monessa hetkessä.
Festarikansa aamiaisella.
Juhlien aikana en tuntenut tarvetta haikeiluun tai kokenut luopumisen aiheuttamaa surua. Viikonloppu oli täynnä riemua ja iloa, ja kuten juhlapuheessanikin sanoin: Jos yli 120-vuotias talo pystyy edelleen siirtymään uuteen elämänvaiheeseen, ei siitä voi olla kuin iloinen ja samaan pystyn minäkin.
Toki kyynelkanavat aukesivat lopulta, Minnan esittäessä lapsuutemme aikaan sijoittuvan kappaleen.
Iltahämärässä maa kimmelsi saippuakuplista.
Juhlat, festivaalit olivat ainoa oikea ja mahdollinen vaihtoehto talon hyvästelyyn. En olisi voinut toivoa mitään enempää, mitään täydempää.
Se, että olin hyväksynyt tarjouksen talosta vain kaksi päivää ennen bileitä kruunasi kaiken. Nämä todella olisivat viimeiset juhlat.
Arrivederci Casa.
Kiitos kuvista kuuluu suurelta osin ystäville ja sukulaisille.
