Kuntotarkastus
Valtaosan elämästäni, ainakin kaksikymmentä vuotta, olen pelännyt taloon liittyen kahta asiaa: sitä, kun perin sen, ja sitä päivää, kun sinne tulee kuntotarkastaja.
70-luvun lopun ja 80-luvun alun mittavat remontit painuivat vanhempieni mieleen niin vahvasti, että sen jälkeen he eivät enää kaivanneet suuria uudistuksia. Talo taas olisi jossain vaiheessa ehkä tarvinnut pintaa syvempääkin huomiota.
Ylimmän kerroksen remonttia 80-luvun alussa.
Minä huomasin remontin tarpeen. Merkitsin jokaisella käynnillä mieleeni talon rapistuneita ja korjausta vaativia kohtia, pistin merkille sisäilman laadun ja kyselin korjaussuunnitelmista. “Maalataan vähän” ja “ei kutsuta mitään miestä, korjaan itse” tai pelkkä “ääääähhhhh” olivat isäni tyypillisiä vastauksia tiedusteluihini. Hän toki laittoi paikkoja, mutta mitä enemmän ikää kertyi, sitä vähemmän hommat kiinnostivat tai olivat enää mahdollisia.
Kun vuonna 2022 luin Hesarista "gurun maineessa olevasta" kuntotarkastajasta, joka oli erikoistunut vanhoihin taloihin, pistin Niko Palosen nimen talteen puhelimeni muistiinpanoihin. Reilut kaksi vuotta myöhemmin rohkaistuin ja otin Nikoon yhteyttä.
Halusin tehdä tarkastuksen heti ennen kaikkea mielenrauhani takia, mutta myös talon seuraavan vaiheen määrittelyä varten. Kuntoraportti kädessä olisi helpompi miettiä, kenelle taloa lähtisi tarjoamaan ja minkälainen projekti uudella omistajalla olisi edessä.
Tai kannattaisiko taloa edes korjata. Tämäkin vaihtoehto oli käynyt mielessä.
Kuntotarkastaja Niko Palonen katsastaa taloa.
Suositulle tarkastajalle oli parin kuukauden jono, ja käynti sovittiin tammikuun 2025 alkuun. Odotusajan aikana kuntotarkastus kävi mielessä aina silloin tällöin - usein yöllä. Mietin erilaisia skenaarioita: mitä jos talo on purkukuntoinen? Se olisi ollut katastrofi, mutta toisaalta, sitten tontin olisi ehkä voinut pitää… Entä jos talo on romahdusvaarassa ja vaatii mittavat ja nopeat korjaukset? Se oli kauhuskenaarioni.
Mieli pyöritti erilaisia vaihtoehtoja, vaikka ystävät toppuuttelivat – korjattavaa on varmasti ja paljon, mutta yleensä vanhoissa hirsirakennuksissa korjaukset ovat kuitenkin tehtävissä. Jännitin myös sitä, miten tarkastaja reagoisi erilaisiin talossa tehtyihin ratkaisuihin. Osa niistä on… no, vähintään persoonallisia. Häpesin “teippiä päälle” -tyyppisiä korjauksia, vaikka minulla ei ollut niihin osaa eikä arpaa.
“Häpesin “teippiä päälle” -tyyppisiä korjauksia.”
Kun Niko saapui paikalle, jännitys karisi samantien. Oli selvää, että kyseessä on ihminen, joka ei arvostele tai kritisoi, vaan suhtautuu kohtaamaansa tilanteeseen sellaisena kuin se on ja kohtaamiinsa ihmisiin avoimesti ja lämmöllä.
Kävimme ensin läpi tietoni tehdyistä remonteista, ja seuraavat tunnit mies tutustui kohteeseen sisältä ja ulkoa. Kierroksen jälkeen kävimme tulokset pääpiirteittäin läpi, ja helpotus oli valtava. Talo kannattaa korjata.
Kuntotarkastus käynnissä.
Olin osannut odottaa isompia löydöksiä. Alapohjaa tulee korjata laajasti, katto vaihtaa, ulkolaudoitusta korjata, talon sähkö-, lämmitys- ja putkiratkaisut ovat teknisen käyttöikänsä päässä, samoin kuin märkätilat ja keittiö.
Puutteiden ja korjausehdotusten lista oli jo tässä vaiheessa melko pitkä, mutta mielestäni olimme jo voiton puolella. Minun ei tulisi kiinnittää koko omaisuuttani akuutteihin korjauksiin, eikä taloa tarvitsisi purkaa. Ja ennen kaikkea – joku saisi sen korjattua uuteen loistoon.
“ Ilahduin raportin perusteellisuudesta.”
Kun Niko Palonen toimitti valmiin raportin, hämmästyin sen kokoa. Yhdeksänkymmentä sivua! Raporttia lukiessa nyökyttelin, hyppäsin ehkä teknisemmät termit, mutta pääpiirteet ymmärsin.
Palosen raportti lähtee siitä, että taloa ei museoida vaan kunnostetaan käyttökuntoon. Vaikka hän onkin taustaltaan perinnerakentaja, ilahdutti raportissa suoraviivainen ja neutraali suhtautuminen usein kirottuihin, 70-luvun remontointiajankohdalle tyypillisiin mineraalivilloihin ja höyrysulkumuoveihin: "kyseiset materiaalit eivät pilaa rakennusta, jos niitä käytetään oikeassa paikassa ja oikealla tavalla."
Ilahduin raportin perusteellisuudesta, vaikka selvää on, että kaikkea ei rakenteita avaamatta voi tutkia, ja lisäselvityksille on avaamisvaiheessa tarvetta.
Kuntotarkastusraportin kansilehti.
Tehty tutkimus konkretisoi myös talon kerroksellisuutta. Alkuperäinen rakenne, remontissa tehty, korjattu.
Raportissa todetaan että: "Rakennusta voi pitää pääosin tyydyttävässä kunnossa olevana”. Hiekalla seisova hirsirakenteinen talo on valtavasta korjaustarpeestaan huolimatta remontille hyvä lähtökohta, ja uusi elämänvaihe on sille mahdollinen.
Tarkastuksen jälkeen huokaisin helpotuksesta ja nukun nyt yöni hiukan sikeämmin.
